Mietin tässä pari päivää, kirjoitanko tänne tällaista postausta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että toista tilaisuutta ei enää tule, joten nyt mennään.
~*~
Kiitos Teemu!
Teemu Selännettä olen ihaillut jo ala-asteelta lähtien. En muista, mitkä olivat ensimmäiset kisat, jota Selänteeltä seurasin, mutta Torinon olympialaiset vuonna 2006 on ainakin jäänyt parhaiten mieleen. Oli Selänne, Koivut, Jokiset, Ruutu, Timonen, Salo, Numminen, Peltonen, lähes jokainen NHL-tähti mitä Suomella siihen aikaan oli. Jopa minäkin tajusin, että Suomi pelasi ehdottomasti parasta jääkiekkoaan silloin. Valitettavasti länsinaapurimme veti pidemmän korren finaalissa, mitaleja kun ei jääkiekossa jaeta parhaasta pelaamisesta.
Parhaiten fanittamistani kuvaa ehkä se, kun joskus nelos-vitosluokalla meidän piti kirjoittaa lyhyt aine aiheesta Minun sankarini ja muut kirjoittivat äideistään ja koiristaan (+ yksi luokkatoveri kirjoitti Karvisesta), mutta minä kirjoitin Selänteestä. Pakko myöntää, että veljeni saattoi siinä hiukan auttaa ja samalla neuvoa, miten äännetään esimerkiksi San Jose Sharks ja Colorado Avalanchea. Julistekkin Selänteestä oli ainakin vuoden 2007 seinällä, kun Anaheim Ducks voitti Stanely Cupin.
Selänteen NHL-uraa olen viime vuosina seurannut vain uutisten avulla, mutta aina kun kysytään lempiurheilijaa, vastaus on sama. Kun kuulin, että Selänne lähtisi Sotšin kisoihin mukaan, en tiennyt mitä ajatella. Mies on jo yli neljänkymmenen ja Vancouverin kisojen piti olla hänen viimeinen maajoukkueturnaus, eikö se osaa koskaan lopettaa? Kai tuon NHL-uran "one more yearit" olisi pitänyt jo minullekin opettaa, että ei se Salama sieltä kaukalosta osaa lähteä.
Mutta mikä turanus! Alkukankeuden jälkeen mentiin loppupeleihin saakka. Ruotsi oli jälleen este, mutta kuten Selänne sanoi, mielummin voitetaan pronssi kuin hävitään hopea. Kapteeni iski vielä pronssipelissä aloitusmaalin rystyltä ja neljännen maalin suoraan syötöstä. Huipennuksena Selänne valitiin koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja samalla Granlundin kanssa tähtimiehistöön. Kuinka moni 43-vuotias pelaaja pystyisi tuollaiseen? Minä ainakin nostan hattua ja tekisin vielä tämän kunniaksi voltin, jos vain osaisin.
En kuitenkaan pystynyt pelin jälkeen muuhun kuin itkuun. Ensin Kimmo Timosen ja Sami Salon liikuttavat haastattelut, niistin nenääni jo siinä vaiheessa. Sitten tuli Selänteen vuoro ja nielin palaa kurkussani. Niin upea ura ja käisttämätön turnaus koko joukkueelta, johon kukaan ei uskonut.
Enempää en osaa sanoa, enkä pysty tässäkään tekstisstä tarpeeksi kertomaan siitä, kuinka paljon Selännettä ihailen ja arvostan. NHL on vielä kesken, mutta toistaiseksi Duckseilla on mennyt hyvin, toivottavasti menestys jatkuu. Tämän kauden jälkeen Selänteen ura taitaakin vihdoin (ja valitettavasti) olla ohi, ellei hän käy taas loppukesästä nakkaamassa golfmailansa lammikkoon. Leijonapelit on kuitenkin pelattu ja tämän vuodatuksen jälkeen haluan päättää tekstini siten, miten aloitinkin.
Kiitos Teemu!
Kiitos kaikesta!
~*~
Basically just a long love letter tribute to the Finnish Flash, Teemu Selänne. I'll always remember him and truly miss him playing in team Finland. Thank you Teemu!
photo source [x]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti