#IsItOctoberYet

Something Good Can Work

Ohops, tässähän on hurahtanut vähän aikaa.

Yritän tässä miettiä, mitä huhtikuussa tapahtui, mutta ei näköjään mitään muistettavaa. Synttäreitä en sen kummemmin viettänyt, mutta Iida tuli käymään yhtenä päivänä ja vissin minun lätkäinnostus on mennyt perille, ainakin lahjasta päätellen. :)

Toukokuussa tuli taas nähtyä enemmän kavereita ja koko ajan oli jotakin meneillään. Viime viikolla tehtiin sitten Lauran kanssa reissu Helsinkiin. Me ehdittiin puhua tästä jo huhtikuussa, mutta lykättiin sitten lähtöä toukokuuhun, kunnes yhtenä päivänä vain varasin liput ja hotellit. Oli tosi kiva käydä vähän tuulettamassa ja Helsingissä voisi olla vähän pidempäänkin. Varsinkin aamusta on kiva kiertää kauppoja, kun ihmisiä ei ole niin paljon ja olisihan sieltä taas voinut ottaa vaikka ja mitä mukaan, mutta onneksi en innostunut liikaa. Kuvia ei oikeastaan ole kuin ruoasta (joita en julkaissut edes instagramissa, hah!) ja muutama kuva Esplanaadilta. Käytiin myös Ateneumissa katsomassa Tove Janssonin näyttely, enkä ole varmaan kertaakaan sanonut kahden tunnin aikana "vau" tai "upea" niin usein. Myös Helsingin Starbucks tuli koettua. Meillä oli hauskaa, toivottavasti Lauran jalat ovat toipuneet rakoista, ota Lontooseen sitten käytetyt kengät. ;)

 

Paras synttärilahja // Iidan synttärit // Turisti Helsingissä

Ainut huono puoli tässä "lomassa" on se, että mulla ei ole kunnon rytmiä. Muutamat yöt olen valvonut pelien takia ja varsinkin toissayö turhautti, kun sekä Pittsburgh että Minnesota tippuivat! Vielä pari päivää sitten olin ihmeissäni, että kolme suosikkijoukkuettani olivat vielä jatkossa. Toistaiseksi se tärkein joukkue taistelee vielä seitsemännessä pelissä. Getzlaf, Perry, Bonino, Gibson, Selänne, Koivu ja loput ankat ovat hyviä, mutta jännittää silti. L.A. Kingsit ei ole ollut mikään helpoin vastus. Viime yön pelinkin missasin, kun puhelin oli jäänyt äänettömälle. :c MM-kisatkaan ei niin hirveästi innosta, vasta toissapäivänä Suomen peli alkoi näyttämään hyvältä ja nyt on melkein pakko voittaa loput alkusarjan pelit. Erik Halua on kuitenkin tulossa vahvistamaan joukkuetta, jospa kakkosketjukin saataisiin toimimaan hyökkäyksen kannalta. Makua kisoilta on vienyt myös Shipatshjovin törkeä taklaus, johon ruotsalainen tuomarikaksikko ei reagoinut mitenkään. Onneksi Jormakka selvisi tuosta vain aivotärähdyksellä. Itse laitoin siinä vaiheessa television kiinni, ensimmäinen maalikin oli niin kyseenalainen, että toivottavasti tätä tuomariparia ei enää missään kisoissa nähdä.

Mutta jos palataan lätkästä tavalliseen elämään. Olen sentään salilla ja lenkillä käynyt, mutta joskus saatan löytää itseni kahdelta koneen äärestä pyjama päällä ja totean, että sama kai se tässä on olla koko loppupäiväkin. Toisaalta, eihän mulla kai mitään säännöllistä rytmiä tarvitse edes olla, kun kesätöistäkään ei ole kuulunut mitään. Mitäköhän sitä tekee, jos kesänkin vain venyn kotona? Reissuun ei sen kummemmin ole varaa lähteä, varsinkin, jos (ja toivottavasti kun) ollaan Lauran kanssa lähdössä syksyllä Lontooseen.

Tähän loppuun vielä The Common Linnets'n Calm After The Storm, johon rakastuin täysin katsoessani Euroviisujen finaalia. Muuten kyseisen bändin musiikki on ehkä liian countryhenkistä minun makuuni, mutta tämä biisi oli aivan ihana.

"Every woman is a rebel."

Ollut vähän taukoa, anteeksi siitä. Oikeastaan mitään sen suurempaa ei ole tapahtunut, mutta ollut vähän vaikea saada ajatuksia kokoon. Jätin yliopistohaun viime tippaan ja sitten olenkin miettinyt, että teinköhän oikean ratkaisun. Välillä stressi on ottanut vähän yliotetta elämästä ja monesti tekisi vain mieli heittää tuo kirja ikkunasta ulos ja ottaa suosiolla välivuosi. No, kyllä mie aion silti yrittää. Ei tuo mitään rakettitiedettä ole ollut, mutta yksinkertaisesti se, että jaksaa keskittyä niin kuivaan tekstiin on ihan toinen asia. Pitäisi nytkin mennä lukemaan, mutta satuin löytämään tämän uutisen ja olen ihan innoissani. Menee taas unirytmit vähän sekaisin, mutta kyllä se on sen arvoista.

Ulkona on ollut nätti ilma, mutta mulla on selvästi vääränlaiset lenkkarit tai sitten on omissa kintuissa vika. Aloitin juoksukauden toissapäivänä ja koko eilisen päivän oli oikea jalka kipeä. Yksinkertaisesti vain särki, ei se mitenkään arka ollut tai sellaista. Eilinen menikin oman huoneen kaappien ja lipaston laatikoiden tyhjentämiseen. Tarkoituksena olisi laittaa muutama huonekalu vaihtoon ja pistää tapetit uusiksi. Saa nähdä mitä tulee, kunhan saataisiin vain valmiiksi ennen lakkiaisia. Tai no enhän minä vielä sitä filosofian numeroa ole saanut, mutta kai se nyt läpi meni (?). On kyllä noloa, jos jostakin peruskurssista jää lakki kiinni, kun neljä viidestä kirjoituksesta kuitenkin hoidin kunnialla läpi.

Olisihan tätä postausta kiva höystää kuvilla, mutta ei mulla oikein ole mitään kun kännykkäkuvia, enkä nyt millään jaksaisi alkaa siirtämään niitä onedriveen ja sitten tänne. Ehkä joskus toiste.

Ainiin, ja mulla on huomenna synttärit! :D En meinaa millään muistaa. Mut toi uutinen oli jo ihan loistava lahja, en mie oikeastaan muuta tarvitse. Välivuosia kuitenkin, enpä mie mitään sen kummempaa ole edes toivonut.

"Live slow, die eventually, leave an indifferently attractive corpse. That’s my motto."

Englannin ylppärit olis kahden päivän päästä.

Aina parin tunnin välein ahdistaa, mutta kn avaan kirjan niin heti tulee helpottunut olo. Kyllähän mie osaan tän, olen osannut jo muutaman vuoden ajan. Kielioppi on ihan hyvin hanskassa, vaikka välillä niitä mokiakin tulee. Huomenna varmaan itken, kun en ole lukenut tarpeeksi ja kaikki tuntuu vaikealta. Tämän aineen suhteen pitäisi pystyä luottamaan itseensä, mutta pelkään söhlääväni sen kuitenkin.

Salillakin pääsi pitkästä aikaa käymään, englantia on parhaan mukaan yritetty lukea ja naistenpäivää vietetty.

Mulla on kans jatko-opiskelupaikka alkanut mietityttämään. Moni varmaan haluaisi lyödä mua halolla ottaan, hakuaikaa enää jäljellä noin puolikuukautta, enkä ole vieläkään saanut päätöstä aikaan. Toisaalta kauppakorkea, toisalta englanti, toisaalta taideaineet. Myöskään yhteiskuntatieteitä en ole täysin sulkenut pois, ainakin siitä voisi tehdä sen toisen hakupaikan, jos niitä kaksi sitten pitää olla. Kauppakorkeaa voisi hakea pariin paikkaan, mutta minne? Tampere, Oulu? Englannin kieli ja kirjallisuus palaa edelleen pienellä likeillä jossakin mieleni perukoilla, vaikka olen sitä yrittänyt jo useaan otteeseen sammuttaa. Ekonomin tutkinto olisi siinä mielessä hyvä, että niillä papereilla pystyisi työskentelemään vaikka missä.

Takaisin lukemaan. Enää viikko ja se olis sitten siinä.

~*~

I've been studying for my finals and I have English examination matriculation in two days. I'm just scared that I'm going to fail it even though I've usually been quite good in English. I've also been thinking about my future plans and what should I do after upper secondary school. I have no idea but hopefully I can make the decision soon. Back to studying.

Ghost stories

Rakastan.

Ei mulla muuta.

"Advice just genereally? Dance more! Smile all the time! Tell lots of jokes! Enjoy yourself would probably be the key. Don't let things get you down, don't let people let you down."

Maaliskuu.

Vastahan se oli vielä tammikuu. Kirjoitukset ovat noin viikon päässä, enkä enää edes tiedä mitä lukea. Kaikki kaatuu päälle ja nyt ymmärrän, miksi se lukeminen olisi pitänyt aloittaa jo joululomalla. Silloin maaliskuu tuntui vielä hyvin kaukaiselta, kyllähän sitä aikaa riittää. Sitten kaikki vyöryi päälle.

Viimeinen koeviikko, filosofian kurssi, olympialaiset, penkkarit, tentit, matematiikan abikurssi...


Liikunnasta ei ole ollut tietoakaan tenttien ja sairastelun takia. Pihalle ei ole päässyt tuollaisten vesikelien takia ja suoraan sanottuna tällainen hiukan masentaa. Minulla menee aina vähän aikaa päästä "liikuntakierteeseen" mukaan eli rytmittää kaikki taas ja tietää, mitä milloinkin teen. Talvilenkkareitakaan en ole saanut hankittua, joten juoksemaankaan en ole päässyt. Odotan kyllä innolla sitä, kun nämä kirjoitukset ovat ohi ja lumet sulaa pois.

Mitään ihmeellistä en tosiaan ole tehnyt viimeisen parin viikon aikana. Suunnitelmissa olisi ensi viikolla mennä katsomaan äidin kannsa August: Osage Country ja tätä leffaa olenkin jo pidemmän aikaa odottanut! Oikeasti, aivan huippunäyttelijät mukan: Meryl Streep ja Julia Roberts, unohtamatta minun ikisuosikkeja eli Ewan McGregoria ja Benedict Cumberbathia!

Mutta takaisin opiskelemaan, kohta se on jo ohi. Tsemppiä kaikille muillekin lukiosta kärsiville!

Minun sankarini: #8

Mietin tässä pari päivää, kirjoitanko tänne tällaista postausta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että toista tilaisuutta ei enää tule, joten nyt mennään.

~*~

Kiitos Teemu!

Teemu Selännettä olen ihaillut jo ala-asteelta lähtien. En muista, mitkä olivat ensimmäiset kisat, jota Selänteeltä seurasin, mutta Torinon olympialaiset vuonna 2006 on ainakin jäänyt parhaiten mieleen. Oli Selänne, Koivut, Jokiset, Ruutu, Timonen, Salo, Numminen, Peltonen, lähes jokainen NHL-tähti mitä Suomella siihen aikaan oli. Jopa minäkin tajusin, että Suomi pelasi ehdottomasti parasta jääkiekkoaan silloin. Valitettavasti länsinaapurimme veti pidemmän korren finaalissa, mitaleja kun ei jääkiekossa jaeta parhaasta pelaamisesta.

Parhaiten fanittamistani kuvaa ehkä se, kun joskus nelos-vitosluokalla meidän piti kirjoittaa lyhyt aine aiheesta Minun sankarini ja muut kirjoittivat äideistään ja koiristaan (+ yksi luokkatoveri kirjoitti Karvisesta), mutta minä kirjoitin Selänteestä. Pakko myöntää, että veljeni saattoi siinä hiukan auttaa ja samalla neuvoa, miten äännetään esimerkiksi San Jose Sharks ja Colorado Avalanchea. Julistekkin Selänteestä oli ainakin vuoden 2007 seinällä, kun Anaheim Ducks voitti Stanely Cupin.

Selänteen NHL-uraa olen viime vuosina seurannut vain uutisten avulla, mutta aina kun kysytään lempiurheilijaa, vastaus on sama. Kun kuulin, että Selänne lähtisi Sotšin kisoihin mukaan, en tiennyt mitä ajatella. Mies on jo yli neljänkymmenen ja Vancouverin kisojen piti olla hänen viimeinen maajoukkueturnaus, eikö se osaa koskaan lopettaa? Kai tuon NHL-uran "one more yearit" olisi pitänyt jo minullekin opettaa, että ei se Salama sieltä kaukalosta osaa lähteä.

Mutta mikä turanus! Alkukankeuden jälkeen mentiin loppupeleihin saakka. Ruotsi oli jälleen este, mutta kuten Selänne sanoi, mielummin voitetaan pronssi kuin hävitään hopea. Kapteeni iski vielä pronssipelissä aloitusmaalin rystyltä ja neljännen maalin suoraan syötöstä. Huipennuksena Selänne valitiin koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja samalla Granlundin kanssa tähtimiehistöön. Kuinka moni 43-vuotias pelaaja pystyisi tuollaiseen? Minä ainakin nostan hattua ja tekisin vielä tämän kunniaksi voltin, jos vain osaisin.

En kuitenkaan pystynyt pelin jälkeen muuhun kuin itkuun. Ensin Kimmo Timosen ja Sami Salon liikuttavat haastattelut, niistin nenääni jo siinä vaiheessa. Sitten tuli Selänteen vuoro ja nielin palaa kurkussani. Niin upea ura ja käisttämätön turnaus koko joukkueelta, johon kukaan ei uskonut.

Enempää en osaa sanoa, enkä pysty tässäkään tekstisstä tarpeeksi kertomaan siitä, kuinka paljon Selännettä ihailen ja arvostan. NHL on vielä kesken, mutta toistaiseksi Duckseilla on mennyt hyvin, toivottavasti menestys jatkuu. Tämän kauden jälkeen Selänteen ura taitaakin vihdoin (ja valitettavasti) olla ohi, ellei hän käy taas loppukesästä nakkaamassa golfmailansa lammikkoon. Leijonapelit on kuitenkin pelattu ja tämän vuodatuksen jälkeen haluan päättää tekstini siten, miten aloitinkin.

Kiitos Teemu!

Kiitos kaikesta!

 ~*~

Basically just a long love letter tribute to the Finnish Flash, Teemu Selänne. I'll always remember him and truly miss him playing in team Finland. Thank you Teemu!

photo source [x]